Kokousedustajia kiinnostivat puolueen kehittämiseen liittyvät kysymykset laajasti. Kysyttiin nuorison tavoittamisesta, koulutus- ja järjestötoiminnasta ja sitten se kysymys puolueen asemoinnista. Oikealle vaiko vasemmalle?
Tuntuu siltä, että tänä päivänä turvallisin vastaus on sanoa haluavansa puolueen siirtyvät vasemmalle. Tämä oli myös suosituin vastaus ehdokkaiden joukossa. Mutta onko se oikea vastaus, on eri asia.
Perinteisesti tarkasteltuna SDP:sta vasemmalle on Vasemmistoliitto ja joukko erilaisia kommunistipuolueita. Jos saisimme heidät kaikki syttymään sosialidemokratiasta, kannatuksemme yltäisi niukasti yli 25 prosentin. Sitten tulisi seinä vastaan.
Kysyn, miksi SDP jättäisi loput äänestäjät porvareille? Miksi me emme voisi puhutella keskiluokkaa, omalla työllään tienaavia kunnon kansalaisia, jotka vain jostain syystä ovat päätyneet äänestämään persuja, vihreitä tai kokomuslaisia.
Me voimme ahdistaa itsemme nurkkaan ja sopia, että viimeinen sammuttaa valot. Tai sitten me voimme kasvaa takaisin niihin mittoihin, joissa meidän kuuluisi olla.
Tottakai on oltava tiukkana, erityisesti asioissa, jotka ovat meille tärkeitä. Ja on puhuttava kansankieltä, ihan totta sekin. Ja on otettava askeleita kohti kansaa, äänestäjiä. Mutta se kansa ei istu vain yhdessä nurkassa odottamassa meitä.
Puolue on nostanut viime aikoina esiin kysymyksen oikeudenmukaisuudesta. Puheenjohtajamme on nostanut useasti kysymyksen ahneudesta ja kohtuudesta. Näissä asioissa puolueen onkin oltava kansan puolella ja tunnistettava mikä on oikein ja mikä on väärin.
Puolueemme ei voi miettiä omaa linjaansa tai paikkaansa ilman, että sillä on vaikutusta sen kannatukseen. Sillä on oltava oma, muista puolueista erottuva linjansa, mutta se ei voi eristäytyä. Sen on pystyttävä avautumaan myös uusiin kannattajiin. Jos näin ei ole, emme ikinä kasva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti